On hölmöä olla taas ns. uusi opiskelija, mutta on kiva tutustua uusiin ihmisiin. Ja ainakin vielä uskon olevani omalla alalla. Tuli paljon uusia tyyppejä vastaan ja olen jotenkin kamalan ujo nyt alussa. Mutta ei se mitään, se on osa minua.

Hirveesti uutta infoa ja oon päässy näkeen ihmisii. Tuttuja ja uusia. Jännittää jäänkö ulkopuolelle myöhemmin, ku en oo samoil kursseilla. Mut onhan mulla ystäviä. Se on tosi tärkee juttu. on vanha ihana porukka, jonka löysin ku tulin alun perin eri ainetta opiskeleen.

Syksyllä pääsee taas harrastaan kuitenkin. On liikuntaa ja ihanat pelit, taide ja musiikki. Jotenki kesä menny niin töistä väsyneenä. Mut nyt ihana syksy ja saa käyttää aivoja ku opiskelee. Se on yks juttu mitä oon kaivannu tosi paljon, ku oon ollu vaan duunis.

Sain myös jatkettua tosi rennolla osa-aikaisella sopimuksella. Ei tarvi jättää ihanaa duunipaikkaa tai kavereita. Opintojen kans pitää vielä funtsia, että miten oikein suoritan ne. En oikein taaskaan tiedä mitkä kurssit tekisin. Mut kyl ku kysyy opintoneuvojilta, niin kyl se siitä.

Epävarmuus on ärsyttävää näin alussa, mut kyllähän tää tästä. Oon aina pikkasen huono elämänmuutosten keskellä, mut tarvitsen niitä. Muuten sitä jämähtää paikalleen. Kaks vuotta sitte tänne muutto oli niin oikee juttu mulle. En vaan tiedä miten tää jatko.

Välillä musta tuntuu, että olin oma itseni ja kaikkein onnellisin. Silloin ku mul oli vahva lääkitys. Nyt ku vähennän, niin asiat menee huonosti. Oon allapäin ja vajoan omaan maailmaani. Tosin se tunne tulee vaan joskus, ehkä kerran päiväs. Mun pitää nyt oppia elään tällä tavalla. En oo vaan vielä tottunu.

Oli mielettömän ihanaa, ku kullan kans ollaan nyt suunniteltu meidän hääpaikkaa. Niin paljon ihania vaihtoehtoja. Tahdon käydä katsoos niistä jokaisen, että tiedän minne me halutaan. Mut kaunis ja romanttinen olla pitää. Ja häämekko, senkin tiedän jo millaisen haluan. Ja kirkkokin saadaan varattua, ku vaan päätetään.

Elämä on ihanaa, jatkan taas toiste lisää... ^_^