Kumautin pyöräni johonkin kivenmurikkaan ja siitä naamani asfalttiin. Nyt on hampaita murtunut ja vielä vähän ruhjeita kasvoissa. Sain lievän aivotärähdyksen. Sen vuoksi nukuttaa ja on voimaton olo. En oikein jaksa keskittyä mihinkään. Hampaat kun ei toimi niin joudun syömään viikkokaudet jotain vauvanruokaa. Oon erittäin kyllästyny siihen jo viikon jälkeen. Tekee vaan mieli nakertaa jotain pähkinöitä ja pureskella pihviä. Mutta se nyt ei onnistu.

Äärettömän onnellinen toki olen kun ei sen pahemmin sattunut. Olisin voinut saada jonkun vakavammankin aivovamman. Ei ollut kypärä päässä kuitenkaan. Pyöräni on joku muuten pöllinyt, kun itse en siitä kyennyt enää huolehtimaan. Olin seuraavan illan ja aamun ajan hetkellisesti tosi sekava. En pystynyt painaa asioita mieleeni ja muistin olevani vuotta nuorempi. Kaikki kuitenkin on palannut takaisin mieleen.

Tosin asioiden muistaminen tuntuu edelleen vaikealta. Jotenkin vain tekee vaan mieli nukkua ja on kauhea nälkä koko ajan. Kävin tänään ensimmäisen kerran luennolla accidentin jälkeen ja tuntuu etten oppinut siellä yhtikäs mitään. Tekisi mieli maata kotona vielä tämä viikko. En saa syötyä tarpeeksi, kun suu on niin kankea, että nuo mömmöt ja litkut ei tahdo mennä kurkusta alas. Kun kaikki on nestemäistä, niin varmaan suolan puute vaivaa myös.

Mut kyllä tää tästä. Kun vaan joku ihana ihminen olis poiminut pyöräni, mutta todennäköisesti sen roisto vei ja myy eteenpäin. Laitan siitä kuitenki ilmoituksia jakoon ja varmaan rikosilmoituksen poliisille, vaik se hyödytöntä varmaan onki. Kohta meen kotia syömään ja pakotan muruseni laittaan mulle jotain proteiini ja suolapitoista, niin oon taas järjissäni.