Taas pyörin valtavasti ajatuksissani, kun lähdin lapsuudenkotiini viikonlopuksi. Jotenkin muutun hiukan teiniksi uudelleen. Vanha ympäristö tekee minut samanlaiseksi, kuin joskus kauan sitten. Se tuntuu hämmentävälle, ei enää minulle niin paljoa. Edes silloin, kun mies on mukana, en ole niin kuin yleensä. Toki hiljalleen olen oppinut olemaan fiksumpi. Se vain vaatii työtä.

Olen iloinen, kun saan tavata vanhoja ystäviä, jutella vanhempieni ja sisarusten kanssa jne. Sitten taas turhauttaa, kun vanhempani ovat samanlaisia kuin aina ennenkin, vaikka he toivoisivat elämänsä muuttuvan. Muutos ei tule, jos ei sitä ota oikeasti päämääräkseen.

Tänä keväänä ensimmäisen kerran sain hyvän arvosanan uusintatentistä. Se on ollut aiemmin täysin turhaa. En ole pystynyt muuttamaan itseäni ennen. Nyt olen oivaltanut vihdoin miten opiskella. Ja niin vähän enää on opintoja jäljellä. Se on turhauttavaa. Mutta ehkä nämä viimeiset palaset sitten kasautuvat nopeammin. Tahtoisin jo töihin, paremman toimeentulon ja oman tuvankin ehkä joskus.

Niin monta asiaa olen jättänyt ostamatta. Ei enää ihania käsilaukkuja, vaatteita, koruja ja kaikkea. Silti olen miehelleni velkaa niin paljosta. Mutta aivan väärältä se tuntuisi jakaa kaikki rahat tasan puoliksi. Tosin tiedän monien ajattelevan niin automaattisesti. En ansaitse asioita, koska olen laiska. Tuhlaan pari tuntia netissä jokainen päivä, joskus puolet vapaa-ajastani. Joinakin päivinä teen paljon, kun innostun. Mutta ne päivät ovat liian harvassa. Enimmäkseen vain laitan ruuan ja tiskaan, kun mies tulee kotiin. Sitä ennen teen tuskin mitään. Sitten illalla opiskelen ehkä muutaman tunnin. Hänkin tietää sen.

Olen nykyään väsynyt usein. On kuulemma hemoglobiini laskenut, pelkkä puolen tunnin kävely saattaa joskus hengästyttää. Se on noloa. Raskaus on outoa muutenkin. Maha pullottaa ja silti on valtava nälh. Vain vähän aikaa, niin olen äiti. Sitten en ole milloinkaan se sama nainen kuin nuorena. Se on pelottavaa, mutta sitä toivoin jo muutaman vuoden.

Vauva on aika ihmeellinen. Komentelee potkimalla syömään, tai sanoo, että älä rutista mahaa. Välillä se yrittää kääntyä mun mahassa. Se työntää kylkiluita ja lonkkaluita, mutta ei ne liiku. En tiedä vieläkö se voi kääntyä kokonaan ympäri. Pelottaa, että hän on synnytyksen aikaan väärinpäin. Mutta on ne sellaisestakin selvinneet. En vain tahtoisi leikkausta. Pelkään myös jos hän ei hetkeen liiku, mahaan sattuu tai, että tulee hapenpuute synnytyksessa. Sen takia eräs tuttuni on cp-vammainen. Tahtoisin vain terveen lapsen. Sitten pelkään, että hän syntyy liian aikaisin, tiputan hänet sylistäni tai vaikka mitä.

Välillä mä puhun vauvalle. Mutta vai silloin kun olen yksin. Juttelen, että kohta mennään syömään tai kyselen miksi hän potkii. Pitelen mahaa herkästi. Se on jo valtava. Toivon koko ajan, että vain kaikki on hyvin meidän pallerolla. Huomaan tuijottavani tarkkaan kaikkia vauvoja. Niitä on joka puolella. Samaten jokainen toinen raskausmaha jää silmieni kohteeksi. Harmi, kun yksikään ystävä ei ole raskaana nyt. Olisi hienoa olla läheinen mamma.

Tunnen itseni huonoksi, kun en jaksa olla hyvä vaimo. En jaksa tehdä asioita heti, vaan vasta hetken päästä. En pukeudu hienoihin alusasuihin ja keksi yllätyksiä miehelle. Tosin alustasuni ei mulle enää mahdu, enkä tiedä mahtuvatko muutenkaan aikoihin. En meinaa laihikselle saman tien. Paljon tärkeämpää on olla hyvä äiti.

Kultani on aika kärsivällinen. Kyllä siinä jotain hullua on lähteä näin pöhkön naisen matkaan. On hän minua kasvattanutkin, opettanut ehkä enemmän kuin kukaan muu elämäni aikana.  Mutta olen niin keskeneräinen. Myöhästelen aina kaikkialta, jahkailen, enkä osaa päättää asioita. Hän inhoaa hitauttani. Toisaalta, kun jotain päätän, se voi tapahtua nopeastikkin. Tarvitsen vain hiukan potkuja persuksille. Onneksi hän on siinä aika hyvä. Mitä sitten olen hänelle opettanut, siihen olen huono vastaamaan, ehkä palasen kärsivällisyyttä. Tosin hän oli tavatessamme valmiimpi ihminen. Niin nuori ja tyhmä olen ollut.

Haaveitani:

- Terve vauva

- Se ihana käsilaukku

- Astianpesukone

- Pitkä polkkatukka

- Silmien laserleikkaus

- Sopivan kokoinen koti

- Päästä ylimääräisistä vaatteista eroon

- Valmistua niin pian kuin voin

- Olla nykyistä minua parempi vaimo

Sen pituinen se kai tällä kertaa. Hyvää yötä ja ihanaa äitienpäivää!