Olin tänään erään kurssin tentissä seitsemättä kertaa. Miten paljon voikaan ihminen tuhlata aikaa jonkun asian tekemisiin, jos sen tekee alusta alkaen hutiloiden? Ei polla säteile, ei loista älykkyys. Ehkä vaan joku mahtava, oikeaksi tieteellisissä piireissä määritelty, ajattelutapa ei vain istu minun päähäni. Jos tuosta nyt läpi pääsin, niin ei se mulle mitään käytännön hyötyä anna. Vain merkinnän opintorekisteriin ja kuukauden opintotuen. Mutta sekin vain erittäin hyvällä tuurilla.

Mutta mitäpä tuosta. Olen päättänyt, että koko kurssia en suorita jos nyt en sitä läpäise. Mikä järki on pakottaa itseään? Voin ruveta kaupan tädiksi tai lähihoitajaksi kymmenen vuoden akateemisen uran jälkeen, jos alkaa liikaa tympiä. Välillä kyllä tuntuu, että olen auttamattoman tyhmä/hidasälyinen ja laiska akateemiseen maailmaan. Lähes kaikki muut täällä ovat nopeaälyisiä ja supliikkeja superihmisiä. Tai siltä ainakin välillä tuntuu.

Viikonlopuksi en ole suunnitellut yhtään mitään! Koetan vain saada pakolliset opiskeluihin liittyvät jutut tehtyä ja olla kaverien kanssa tai oman kullan kainalossa.

Jotenki uuvuttaa valtavasti ajatella, että loma on vielä kaukana. Kuitenkin tein hienon päätöksen viime viikolla, me mennään kullan kans viikoksi etelän lämpöön joululoman aikana. Nipistetään sen verran aikaa perinteisen jouluvieton välistä, et päästään nauttiin. Sen ajatuksen voimin kylmä ja pimeä syksyki menee nyt paremmin :)