Aloitan jälkimmäisestä aiheesta. Opiskelukiireiden takia tein yhden ainoan kurssin tehtäviä kaiket illat 8 päivää putkeen. Se oli aivan hullua. Sain lopulta kurssin suoritettua järkyttävän loppurutistuksen takia. Miten saatoin olla niin idiootti, että jätin kaiken työn niin viime tipalle? Toisaalta mulla on ollu muissaki opinnoissa tosi paljon tekemistä. Siks aattelin priorisoida helpot asiat. Mul on opiskeluis taipumusta tehdä aina ensin mielenkiintoisten ja helppojen kurssien tehtävät. Siten oon saanu asioita etenemään. Varjopuolena on se, että vaikeita kursseja en meinaa ikinä saada ajallaan suoritettua.  Oon joutunut sen takia tekeen tän opiskeluni aikana hankalia kursseja kahteen kertaan. Nyt oon kuitenki voinu taas hengittaa ku on jo tämän lukuvuoden pakolliset opintopisteet kasassa vaikka kevättä on jäljellä. Siks ei tarvi murehtia kelalle opintotuen takaisin  maksamista ainakaan tänä vuonna.

No miten tämä nyt sitten liittyi dieettiin? Noh tuon ankaran opiskeluputken aikana tai sen jälkeen en jaksanu tai muka ehtinyt treenata ollenkaan. Siinä meni melkein kaks viikkoa urheilematta. No lihoin saman tien takaisin päin kilon, ruoka ei maistunut, sain jopa oksennusahdistuskohtauksen yhtenä päivänä. En myöskään meinannu saada unta, tuntui että ryhti lysähti ja lihakset alkoi jo surkastua. Unenlaatu heikkeni noin kahteen tuntiin syvää unta yössä. Se on tosi vähän verrattuna normaaliin. Oon muutaman kuukauden jo seurannu untani ja askeliani ynnä muita aktiivisuusrannekkeella. Ku oon treenannu saattaa tulla vähintään 4 tai jopa 6 tuntiaki syvää unta yön aikana, jos nukun 7-9h.

No takapakista huolimatta muutama päivä opiskelu-urakan jälkeen urheilin taas ja kyllähän se teki eetvarttia! Nukuin makoisasti ja söin taas melkein kuin hevonen. Treenasin myös tosi intensiivisellä teholla ku oli tullu niin levoton olotila niin pitkästä liikkumattomuudesta. Selvästikin mun on urheiltava joka viikko, että pysyn järjissäni. Toki tokalla kerralla ku urheilin, en ollu aivan niin energinen. Huomasin etten jaksanutkaan tehdä niin  montaa toistoa kuin normaalisti. Mut mitäs siitä. Mulle tärkeä pointti on aktiivisuus ylipäätään. Liikunta on luonnollinen unilääke ja helpotus ahdistukseen. En tavoittele välttämättä täydellistä bikinikuntoa tai punnitse tarkasti aterioitani. Ällöttää lihaksikkaat wnb-bikinifitnesbeibet, joitten lantio ja tissit katoaa liiasta lihasten pumppaamisesta. Mikä järki siinäki on ku sitte on pakko ottaa silarit, että voi paikata naisellisuuden katoamista?

Nyt kerron vinkin häitä suunnitteleville: Jos mahdollista, niin mieti ennen hääpaikan varausta kuinka paljon sinulla ja kumppanillasi on oikeasti niitä sukulaisia ja miten monet heistä haluatte häihinne. Me varattiin paikka ja tuumattiin että 150 ihmistä on hyvä. Sitten tässä ku kutsut piti lähettää niin tuli helvetillinen päänraapiminen kun ei voitukaan kutsua kaikkia vanhempien serkkuja. Piirsin oikeasti oman sukupuuni, jotta sain jonkun logiikan tähän. Jouduin tylysti rankkaamaan pois hirveän joukon ihmisiä, jotka olisin voinut toivoa paikalle. Oon päätynyt kutsumaan ne joiden vanhemmat on jo edesmenneet eikä voi tulla paikalle. He joitten vanhemmat eli äidin ja isän sedät ja tädit, jotka  on vielä hyväkuntoisia saavat tulla paikalle ja heidän lapset ei sitten saa kutsua. Mulle tärkeät omat serkut ja ystävät luonnollisesti tulee. Jälkiviisaana oltais voitu tyytyä siihen, että häiden koko oliski 70 hlö eikä vanhempien serkkuja kutsuttais ollenkaan. Nyt on tyhmää ku heistä vaan puolet voi kutsua. Me ei kuitenkaan haluta enää vähentää väkimäärää, ku paikka on niin iso.

En oo vieläkään löytänyt täydellisiä hääkenkiä, mutta olen kutsunut rakkaan ystäväkolmikkoni kaasoiksi. Heille annoin tärkeimmäksi tehtäväksi polttareista huolehtimisen ja ehkä niiden kenkien ynnä muitten kans avustamisen. Tosin yksi kaasoista jäi miettimään tehtävään suostumista omien kiireidensä takia. Uskon kuitenkin, että nyt urakka on helpompi. Olisin voinut kyllä aiemmin jo pyytää heidät mukaan. Oon tyhmä kun jätän asiat viime tippaan. Nyt ei nimittäin oo enää edes puolta vuotta häihin. Mut tärkeintä on että niistä ja polttareistä tulee maailman parhaat mun omat pileet!

Alla on kuvattuna mahdolliset popot ja laukku häihin.