Minulla on aika monta syytä olla onnellinen juuri nyt. Ystävät, koti, rakas, opinnot ja työ... Illan sininen hetki kun uni ei tule, mutta voin olla kiitollinen päivästä, ystävällisistä sanoista, kannustuksesta. Löydettiin myös aivan ihanat hääkutsukortit, sellaiset koristeelliset ja sopivat väriset, meidän näköiset ja valmiit, jottei tarvitse askarrella. Ja häihin ihanaa musiikkia ehkäpä. Autoa tai kenkiä en ole saanut selville, mutta nekin löytyy ajallaan.

Vuoden alussa aloitin hienoisen laihdutusprojektin. En ole ylipainoinen, mutta teininä olin niin laiha että jotenkin jäi päälle se, että mun pitää syödä vähän enemmän ku jaksan etten kuihdu. Mulla oli nuorempana syömisongelma, sellainen ajoittain tuleva oksentelu joka johtui ällötyksestä ku yritin syödä enemmän ku jaksoin. Sitten saatoin laihtua useemman kilon kunnes sain taas normaalista syömisrytmistä kiinni. Nyt vanhempana sitte en oo enää oksennellu ku oon opetellu kuunteleen kehoani, että en yritä änkeä viidettä kalapuikkoa tai toista leipäpalaa suuhuni, jos ei sillä hetkellä maistu. Ennen kaikkea tahdon olla kauneimmillani juuri nyt, koska se katoaa mitä vanhemmaksi tuun.

Oon laihtunut toisiaan huomat kolme kiloa tammikuun alusta. Oon koettanut syödä vähemmät kerralla ja ainoastaan 3-4 tunnin välein. Aiemmin mun kirous on ollu napostelu ja suklaanhimot iltaisin. Lisäksi liikuntaa oon koettanut lisätä, puolen tunnin treeni kolmeen varttiin ja kävellen duuniin pyörän sijasta. En tajua sitä himoliikkumis ja laihdutusöveriä, joka niin monille tulee aina vuoden vaihteessa.

Ja sitten nuo suurin pudottaja, rakas sinusta on tullut pullukka ynnä muut. Onhan se tietty jees että joku selkeesti ylipainoinen hoikistuu vaikka 15 kiloa, mutta onko se pysyvää. Ihmisen sisin ei muutu silmänräpäyksessä. Paljon hienompaa olis seurata laihdutusohjelmaa joka kestää 10 vuotta eikä mitään pikku ajanjaksoa. Jos epäonnistuu hetkellisesti, niin se ei tarkoita loppua. Se tuntuu todella monilla olevan hukassa nykyisin. Sitten luet jostain keltaisen lehdistön sivuilta, kuinka ex-suurin pudottaja on taas tynnyrin mitoissa parin vuoden kuluttua ohjelman loppumisesta.

Tämä epäonnistumisen kierre. Se ettei jaksa yrittää on yksi elämän suurimmista kirouksista. Peliaddikti. shoppailuaddikti, alkkis, mikä vaan. Jos kerran sorrut ostaan jotain tyhmää vaikka, sen voi palauttaa kauppaan, tai viedä kirpparille. Ja sitten vaan päättää että ostan sen vasta ens kerralla kun näen sen kaupassa, jos se edelleen houkuttaa. Asiat voi olla oikeesti tosi yksinkertaisia. Päätös, jos siitä luisuu sen voi tehdä vaikka tuhat kertaa uudelleen. Jos päättää juoda alkoholia vähemmän, niin voi totutella nauttimaan perjantaina vain kolme olutta. Jos joskus meneeki 6 niin seuraavalla kerralla voi juoda taas vain kolme, jos ei ole himoalkkis jolle absolut inte on ainoa vaihtoehto.

Leijailen, kun opinnoissa olen siirtymässä loppusuoralle, pahoittelut hyppiminen aiheissa. Se tarkoittaa uusia haasteita, sellaista mitä en ole tehnyt koskaan aiemmin. Mutta uskon selviäväni. Lopputyön kirjoittaminen on vaikeaa, mutta se vapaus kun ei tarvitse koko ajan olla paikalla! Odotan jännityksellä, aihe on mielenkiintoinen sopivan vaikea, mutta josta tahdon tietää. Rakastan tietoa yleensä, mutta toki ikävät uutiset ahdistaa. Lukiossa etenkin tahdoin tietää kaikesta kaiken, enkä tiennyt mikä tahtoisin olla. En ole täysin varma vieläkään.

On ihanaa, että voin tehdä 10 vuotta jotain ja jos kyllästyn ja lapset ei oo liian pieniä, voin opiskella jotain uutta. Se tekee autuaaksi vapaaksi tietyllä tapaa. Juuri nyt koen, että kaikki mitä elämässäni tapahtuu on enimmäkseen hyvää. Mietin liian usein mitä toiset ajattelee, mutta jokainen päivä voin olla ystävällisempi, huomioda toiset ja oppia uutta.

Olen ollut valtavan turhamainen, pinnallinen, valinnut deittini pärstäkertoimen perusteella, miettinyt vain miten pakkeloin kasvoni piiloon, käyttänyt piilolinssejä kun silmälasit on rumat ja ties mitä. Todellisuudessa taisin nuorena olla hyljeksitty, kun en yrittänyt ystävystyä kenenkään kanssa tai olla sosiaalinen. Tuijotin vain peilikuvaani ja kuvittelin, että kaikki vika on siellä tai ehkä sitten siinä etten saanut kymppejä kokeista. Elämässä tärkeintä ovat toiset ihmiset ja se että on itse onnellinen.