Yhteys erääseen kamuun palasi , kun laitoin hänelle ovelasti vihjaavan viestin facebookissa. En sanonut suoraan mitään, mutta olin mököttänyt hänelle monta kuukautta. Hän oli vihjannut, että olen kamalan tylsä ihminen. Loukkaannuin siitä aika tavalla. Varmaan välimatkakin vaikeutti alussa yhteydenpitoa ja itsellä sekavat ihmissuhdekuviot.

Olin silloin aika poissa tolaltani ja kokeilin irtosuhteita ja puolen vuoden aikana poikaystävät vaihtui useaan kertaan. Ei siinä oikein kaveritkaan pysyneet mukana menossa. Uusi opiskelupaikka ja kaupunki veivät ajatukset pois vanhasta ystävästä. Hän kuitenkin on ollut tukenani monena vaikeana hetkenä aiemmin ja ollut kanssani hauskanpidossa. Silti joskus hyväkin ystävyys kokee kolauksia.

En ole aina ollut oma itseni ja sen vuoksi saattavat ystävätkin pelästyä. Masennus ja välillä liian lennokas mielentila saavat minut välillä vaikuttamaan ihan erilaiselta kuin oikeasti olen. Joskus jopa vihaisena olen riehunut, mutta vihdoin onneksi ikä on saanut minut rauhoittumaan.

Ihana, rauhallinen ja tasainen mies on saanut minut pysähtymään ja nauttimaan elämästä. Hänen kanssaan voin olla onnellinen, vaikka moni muu asia kaatuu ympäriltä. Sydän on kotona. Kaikki näyttää taas vähän valoisammalta ja hyvä niin. Mukavaa päivää kaikille.Ohessa kukkaset, jotka sain mieheltäni eräänä päivänä :)