Juuri nyt ahdistaa aivan kamalasti. En ole tehnyt koko päivänä mitään. Paitsi nukkunut maailman huonoimmat unet ja käynyt lääkärissä. Mulla on vielä miljoona muuta sairautta. Tuntuu, että oon sairas koko ajan. En jaksa koko ajan valittaa jollekulle mun olosta. Ja sen jälkeen jos menisin kallonkutistajalle kukaan ei välittäis mun kehosta enää.

Mä en jaksa opiskella, urheilla tai uskalla ottaa yhteyttä ystäviin. En piirrä, laula tai inspiroidu mistään.

Tahdon vain että joku sanoo, etten ole hullu. Että minusta tulee jotain, ja saan olla terve. Että voin halata mun rakasta ja auttaa mun läheisiä. Mutta kun ei oikein kukaan ole mulle läheinen. En osaa olla hyvä toisille. En huomaa kun jollain on paha olo. Aina loukkaan, en uskalla tai osaa.

Kuitenkin mulla on oikeus olla heikko. En oo pilannu kenenkään elämää. Miks mä aina mietin liikaa. Miks ei tää ahdistus ikinä mee pois.Kuin ei sais henkeä.