Nuoriso on tulevaisuus. Nuorisolle on saatava työtä. Niin kaikki hienot herrat Helsingissä veistelee ja koettaa kehittää kaikkea hienoa muutosta.

Silti se sama nuoriso kukkuu yökaudet netissä. Ryyppää ja polttaa tupakkaa tai marihuanaa. Kärsii kenties masennuksesta ja yksinäisyydestä. Tai muuten vain elämä on sekaisin, ei ahkeruutta tai työtä josta saisi rahaa. Se ihana internet. Siellä on kivaa koko loppuelämäksi.

Käydään ehkä ammattikoulun ja sen jälkeen virutaan työttömänä seuraavat vuodet. Ei kiinnostusta ammattiin, jossa pitäisi olla kun ei rahkeet riitä parempaan.

Tai sitten sitä opiskelee harvinaisen taiteellisen korkeakoulutuksen, ammatin josta vain harva saa leipänsä. Sitten sama lopputulos, kuin niillä vähemmän koulutetuilla eli työttömyys.

Ei uskallusta muuttaa työn perässä toiselle puolen Suomea tai jopa maailmaa. Ei uskallusta muuttaa omaa elämää. Kuitenkin 700€ kuukaudessa ilmestyy tyhjästä tilille. Ja sitten parisataa lisää kinutaan vanhemmilta ja elämä hymyilee.

Kaikki tässä maailmassa on liian helppoa. Rahaa sataa tekemättä mitään, koulussa ei opi kuria, vanhempia ei kiinnosta, valtiota ei kiinnosta.

Mutta mihin menee maa, josta ahkeruus on kadonnut? Kuka tekee ne työt joihin kukaan ei halua?

Vanhukset kodeissaan viruvat yksin, ryyppäävät ja masentuvat niin kuin nuoretkin. Hekin kaipaavat seuraa. Mutta eivät kehtaa sanoa, jos heitä kohdellaan huonosti. Lääkkeitä vaan pumpataan nassuun eikä katsota onko niitä jo liikaa.

Vanhainkodeissa kellään ei ole aikaa kuunnella, aidosti huolehtia. Sinne mennään vain kuolemaa odottomaan. Kenties nuoret voisi vapaaehtoisina, mennä vanhuksia auttamaan kun ei ole muuta hommaa.

Laiskuus helpottaa monella nuorella pojalla, kun armeija koittaa. Siellä joutuu viikkoja, kuukausia uurastamaan.

Mutta niin moni vapautetaan. On ylipaino, masennus tai joku mielenterveysongelma, adhd tai mitä vain. Liian helposti päästään pois. Mutta juuri he joilla terveys on huono, sitä koulimista tarvitsisivat. Siviilipalveluskin on työtä. Se opettaa nyöryyttä, mutta vain harva sen kokee. Tytöt jäävät lähes kokonaan vaille ahkeruutta.

Niin moni armeijasta vapautettu juuri jää vaille sitä sosiaalisuutta ja työn tekemisen oppia, jonka armeija antaa. Heidän joukostaan juuri ne syrjäytyneet hyvin usein löytyvät tai nuorten naisten. Heille tarvitaan jotain mikä vie elämässä eteenpäin.

Oma rohkeus ja se, että tekee työtä. Oli se miten huonoa tahansa. Se voisi olla joku  kaikille pakollinen sivari, sukupuolesta viis.

Tai se, että uskaltautuu tekemään kurjempaa työtä. Lähihoitajaksi, siivoojaksi, roskakuskiksi tai vaikka puhelinmyyjäksi jos tilanne vaatii. Kaikkia tarvitaan, niin miksi pitää olla niin vaikeaa? Miksi kaikkien pitää olla jotain *itun filmitähtiä, laulajia, taidemaalareita, julkkiksia tai jotain muuta hehkeetä, että vois tehdä työtä. Kaikki työ on arvokasta, mutta laiskuus ei hyödytä ketään.

Laiskuus johtaa rahattomuuteen. Se taas houkuttaa pienrikollisuuteen, varastetaan ruokaa kaupasta, vaatteita kirpparilta, viihdykkeitä netistä tai kasvatetaan pilveä... Sellainen toiminta lisääntyy Suomessa, koska ahkeruus ei ole kunnia enää. Rehellinen ei saavuta mitään.  En väitä. että nää olis se pahin asia, mutta pisaroista tulee meri.

Olkaa nuoret rohkeita, en kiellä luopumaan unelmista. Moni niitä ei saavuta, mutta älkää jääkö näivettymää. Jos liian kauan makaa kotona, niin koko ajan sieltä on vaikeampi nousta. Aina voi opiskella hyvin työllistävän ja vähän kurjemman ammatin, kun vaan nauttii vapaa-ajasta. Rahalla saa kuitenki kaikkea kivaa, ja voi tukea vaikka kurjia köyhiä taiteilijoita, jotka unelmiaan toteuttavat.

Aina voi lähteä vapaaehtoistyöhön vaikka nigeriaan, ruveta yrittäjäksi, mitä vaan kun et jää paikalleen liian pitkäksi aikaa. 

Jos jämähtää niin unohtaa, mitä on ahkeruus. Elää loisena, yhteiskunnan elättinä, joka tylsistyy. Ja se on haitaksi koko Suomelle.

Ja mitään uutta en tainnut sanoa, mutta olkaa rohkeita ja tehkää välillä kurjia hommia. Mutta etsikää jotain hienoa, jotain mitä siedätte pitempää ja siitä saa elannon. 

On myös rakkaus, liikunta kenties uskonto, jotka poistavat tyhjyyden tunteen sydämestä. Silloin on kevyempi askeltaa kivisemmällä tiellä.