Kuoleman kylmät sormet viilsivät minua taasVasta muutama vuosi sitten olin elämäniloni kadottanut, vaelsin vain varjoissa itkien

Mutta taas minut pelastettiin. Kuin ihmeen kaupalla sain pitää henkeni, muistoni ja jopa pirstoutuneen hymyni.

Rakkauden voimalla selviän. Vain se mielessäni jaksoin, vaikka pääni hajosi ja muistini katosi.Kuitenkin vaikka osa omastani varastettiin, minulla on kaikki mitä tarvitsen ollekseni onnellinen.

Kuolon kynnet eivät minua kiinni saaneet, eivät vaikka ilkeästi raapivat.

En kadottanut onnea, en rakkautta, vain palasen terveyttä ja päivän tai kaksi. Mutta sillä ei ole merkitystä. On rakkaat ihmiset, ennen kaikkea kultani ja oma henkeni.

Kaikesta siitä olen äärettömän kiitollinen.

Kamalasti päätäni särkee, jäseniä puristaa, heikottaa ja joskus pelottaa. Mutta se kaikki menee ohi, olen elossa, enimmäkseen onnellinen ja on rakkaus.