Vihaan pakolaisuutisia ja politiikkaa, markkinataloutta ja sosiaalipummeja. Vihaan kiinalaisia halpatuotteita, soijaa ja lihaa. Vihaan turhia julkkiksia ja viron viinarallia. Vihaan kiirettä, laiskuutta, autoilua ja ihmispaljoutta, lääketeollisuutta, muotia ja räppiä, örinäheviä. Vihaan molempien sukupuolten esineellistämistä, tyhmyyttä, sensaatiouutisia ja kylmyyttä. Vihaan lisäksi epäkäytännöllisyyttä, tavarapaljoutta ja itsekeskeisyyttä. Mikä tässä paskassa maailmassa oikein saa jatkamaan?

Aina kun katson uutisia tulen vain pahalle tuulelle. Yle sensuroi asioita, niin kuin nimeltä mainitsemattomat muutkin valtiot. Sitten taas netissä kaikki jauhaa paskaa kaikesta mitä naapurin pertti kertoi. Ahdistaa, kun ei voi tietä mikä on totta. Tekee mieli vain käpertyä itseensä ja seurata vain niitä asioita, jotka kiinnostaa. Ehkäpä sulkeudun maailmalta ja alan seurata vain tiedettä ja taidetta. Ne on ehkä ainoat asiat, joiden voi uskoa menevän eteenpäin.

Mut on seki kyllä vitun hienoa, kun alkoholi on terveellistä. koska niin moni alkoholia koskevista "tieteellisistä" tutkimuksista on alkoholin tuottajien tekemiä. Lisäksi sokeri oli terveellistä. koska sokeriyhtiö maksoi saatanallisia summia tutkimuksiin, joissa se osoitettiin. Ja on seki loistavaa, kun deodoranttien alumiinikloridia on löydetty rintasyöpäkasvaimista. Ja seki, että fluorihammastahna keksittiin, koska ihmiset tarvi jonkun keinon hävittää ylijäänyt fluori tehtailta. Ja hiustenvärjäys on kivaa. Olihan yhdellä naisella mustaa hiusväriä aivokasvaimen kudoksessa.

Valivalivali... Ah!

Ja silti olen itse laiska paska, enkä jaksa etsiä lähdeviitteitä.

Mutta ehkä vielä tulee aika, jolloin ihmisen on hyvä olla. Juuri nyt vaan tuntuu, että ihmiskunnan ahneus ja tyhmyys on aivan liikaa.

Oikeasti tässä ahdistelen. Koska taas oma mieleni on hajoamassa. Olen mennyt joissakin asioissa eteenpäin. Mutta en tiedä mitä haluan elämältä. Ehkä tahtoisin olla tutkija. Tahtoisin ehdä jotain ihmiskunnan hyväksi, mutta kun en ole tarpeeksi hyvä. En ole ennakkoluuloton ja rohkea, tai monitieteellinen Da Vinci- tyyppinen mestari. Juuri nyt luulen opiskelevani väärään ammattiin. Opinnot ei etene, kun ei kiinnosta.

Sitten jonain toisena päivänä ajattelen, että minun pitäisi olla siivoojana tai jossain muussa paska-ammatissa. Se on ainoa asia, johon kykenen.

Mutta juuri nyt olen vain kansan pelastaja. En ota lainaa, elän vain mieheni siivellä, kun opintotuki loppu on. Se tekee syyllisen olon. Jos vaan lopettaisin opinnot ja me erottais, niin olis molemmille taloudellisesti kannattavampaa. Mutta en halua tehdä niin. En halua elää valtion rahoilla. Niin kaikki muutkin tosin tekee. Mutta ku ei me kaikki saatana voida olla sisustussuunnittelijoita, kosmetologeja tai näyttelijöitä!

Kyllä mäki rakastan kauneutta ja turhia asioita, mutta ne tuntuu aina jotenki vääriltä. Etoo kun ostan hienon vaatteen ja vuoden kuluttua se hajoaa. Etoo, kun aina haluan uudet kengät ja ei niitä käytä kuin yhden kesän. Tuntuu etten elä, niin kuin tahtoisin elää. Se on väärin.

Mutta juuri nyt tästä valituksestakaan ei ole mitään hyötyä kenellekään. Siksi kai lopetan ja teen tänään edes jotain hyödyllistä.