En oikein tiedä miksi kirjoitan tänään.

Kai siksi kun mies lähti poikien kans viettään iltaa ja olen yksin. Alkuillasta olin oman ystäväni seurassa, laitettiin safkaa ja pelailtiin, katottiin jotain randomia telkusta ja juoruiltiin. Se oli mukavaa, mutta mies kutsui hänet kotiin niin pian.

Olen tavallaan onnellinen juuri nyt. Olen tehnyt tuhat virhettä elämässäni. Tiedän, että elän nyt sellaista hetkeä mikä tulee muuttumaan. En ole tarpeeksi hyvä ja ystävällinen ihmisille ympärilläni. Mutta pystyn parempaan. Tahdon olla taas se positiivinen, hauska ja insiroiva. Tiedän että olen sellainen.

Ja vaikka opinnot ei sujuis, voisin jättää ne kesken tai pitää välivuoden, hankkia uuden ammatin. Mitä vain.

Olen valtavan onnekas. Saattaa näyttää, että mulla on kaikkea. On työ, opinnot korkeakoulussa ja vaikka mitä. Olen kauniskin, kun vain pukeudun järkevästi ja en lähde ihan räjähtäneenä maailmaan. Mutta siitä kaikesta huolimatta koen paljon turhaa ahdistusta ja sisäistä tyhjyyttä.

En tunne tuovani mitään järkevää tähän maailmaan. En ymmärrä kaikkia ihmisiä. Jokin sosiaalisessa käytöksessäni on hullusti. Huomaan ottavani tietynlaisen roolin jonkun ihmisen läsnä ollessa. Olen valtavan erilainen seurasta riippuen. Jokin minussa tekee itsestä liian mukautuvan. Ei ole selkeää identiteettiä. Tuuliviiri oon.

Se pieni onnellisuus jota tahdon levittää ympärilleni. Pystyn siihen. Kaikki mitä elämässä olen saavuttanut on siksi että olen tehnyt jotain niiden eteen. Ystävät joita on kourallinen läheisiä, olen niin valtavan onnellinen heistä. Ja kaikki mahtavat työkaverit. En ole silti tarpeeksi läsnä.

Pystyn täysillä keskittymään asioihin, joita rakastan. Mutta tilannetajuni on pohjattoman huono välillä. Mutta pystyn parempaan.

I got all the cards in my pocket. Why throw them away?

Ainoa asia mikä rajoittaa meidän elämäämme on se lukko omassa tietoisuudessa. Se, kun kuvittelee ettei pysty tai osaa. Se kun on huono. Se on valhetta, jonka oma tajunta muuttaa todeksi.

Tänään mokasin pahasti aamulla, kun nukuin pommiin. Olen ollut liian väsynyt, mutta nyt otan taas itsekkyyden asiakseni. Kun on niin itsekäs, että nukkuu, syö, liikkuu ja tekee mitä rakastaa voi olla niin onnellinen, että siitä riittää ympärillekkin. Se olen antanut valua pois elämästäni vain todetakseni sen johtavan samaan mihin ennenkin. Eli valtavaan uupumukseen. Mutta hetki hiljaisuutta. Riittävät unet, kuppia kahvia ja hyvä aamiainen.

Ja juuri nyt on mahtavaa, olla yksin kotona niin voi vaikka tiskata ja silittää yön piemeydessä.

Tiedän mitä tahdon. Tahdon olla paras, parempi kuin kaikki keitä kateilen ja kovalla työllä se on mahdollista.

Kirjotan vain tajunnan virtaa.

Olen surullinen siitä, kun isoäitini ei muista minun elämäni palasia enää. Hän tuntee minut ja on onnellinen kun kerron uudelleen ilouutiset, mitä minulle kuuluu. Tuntuu että on tarve olla siellä läsnä enemmän jottei hän unohda enempää. Mutta en tietenkään voi olla siellä aina. Toivon, että hän näkisi ensimmäiset seuraavan polven lapsoset suvussamme.

Ja miten paljon toivonkaan myös sisarusteni löytävän paikan elämässä. Työn, rakkaat ihmiset ja sen miksi tässä maailmassa eletään. Ja sama kaikille muille ympärilläni.

On käsittämättömän vaikea uskoa niitä miljoonia asioita mitä minulle on tapahtunut. Yhä uudelleen ihmettelen mokiani, mutta kukaan muu niitä ei muista kuitenkaan enää tänä päivänä. Suurimmat jättää hetkellisesti valtavan vaikutuksen ja kenties niille samoille vielä naureskellaan. Mutta ihmiset jatkaa eteenpäin. Vaikka kuinka yritän en voi olla satuttamatta. Se on mahdotonta.

Voin keskittyä kuitenkin hyviin asioihin. Positiivisuus on ainoa tie pois siitä kaaoksesta ja ahdistuksesta joka sisälläni myllertää. Toisinaan enemmän, juuri nyt vähemmän.

Kun mokaan niin joku sen paikkaa. Uudet tilanteet on mulle vaikeita. En osaa arvioida miten paljon vaivaa ja energiaa ne vie. Pitää oppia ajatteleen, et ne vie leijonanosan. Se opiksi.

Juu ei tuu mitään järkevää mieleen, joten öitä kullanmurut. En tiedä pitäiskö huolestua ku tän blogin lukijamäärä on kasvanut. Olisko joku tuttu löytänyt mut. No kyyläilkää rauhassa, jos mieli tekee ;)