Mua ei kiinnosta vaikkei tällä blogilla olis juurikaan lukijoita. Oon ollu varmaan taas useemman kuukauden pois täältä. Tein talvella uudenvuodenlupauksia useemman, päivitän huvikseen vähän miten niiden kans on käyny.

Tärkeimmät oli että jätän pois nettipelaamisen ja harrastan liikuntaa joka viikko. Lisäksi lupasin olla enemmän läsnä ja hommata häämekon. Noista kaks jälkimmäistä ei oo vielä täyttyny. Mut sen sijaan oon viime aikoina liikkunu jopa paristi viikossa. Siksi oon ylpee itsestäni. Vielä viime talvena mun liikunta oli hyvin epäsäännöllistä ja vähäistä. Sitä se oli ollut jo useemman vuoden, vaikka nuorena treenasin jopa 6 kertaa viikossa, kiitos harrastusteni.

Oon ruvennu viime aikoina miettiin mun elintapoja. Oon kaiken kaikkiaan aika porsas. Napostelen pitkin päivää töissä ja kotona ollessa pahimmillaan lähes 10 epämääräistä pikku ateriaa. Syön kyl melko terveellisestikin. Rahkoja, paljon hedelmiä ja salaattiaki ehkä pari kertaa päivässä. Kuitenki sekaan mahtuu sipsejä, suklaata ja jäätelöä. Pahinta on kiireisten työpäivien jälkeen eineslihapullat, pitsat, ranskalaiset ynnä muut. On ruvennu ällöttään, ku naamasta heti näkee rasvaisen ruokavalion tulokset. En ole ikinä ollut ylipainoinen, mutta napostelu saa aknen puhkeamaan valtaisina patteina leukaan ja poskille.

Ja mitä hampaille tapahtuu. REIKIÄ piisaa. Varsinki ku pesen ne vain iltaisin. Vielä muutama kuukausi sitten lankasin hampaat keskimäärin kerran viikossa. Nyt kuitenki oon ottanu sen tavaksi joka toinen ilta. Hampaat ei vaan oo vielä tottunu siihen, niin niitä vihloo tosi usein. Mut kyl kai se tästä. Oli nöyryyttävä huomata, että mulla oli paljon paikattavia reikiä ja reiän alkuja sitäki enemmän suussa. Mul ei tosiaan oo mikään hehkeä hollywoodhymy.

Ja sit se naamataulu. Meikkaan yleensä melkein joka päivä, mut pesen kasvot ainoastaan iltaisin. Melkein koko ajan mul on erinäköisiä näppylöitä kasvoilla. Usean vuoden tauon jälkeen oon kuitenki menny jo pari kertaa kosmetologille. Se ainaki vähän parantaa tilannetta. Mutta kunnollinen kasvojenpuhdistusrytmi vielä puuttuu multa. En tahdo näyttää joltain väsähtäneeltä buldoggilta vanhana.

Ja nukkuminen. Meen unille ehkä klo 00-01 alkuyöstä. En siis illalla. Vaikka pitäis mennä kasiin. Ja suunnilleen yks ilta viikos uni ei tuu millään ja saatan valvoa jonnekki kolmeen. Tää tarkoittaa sitä, että aamuisin oon niin väsyny että en pääse ylös puoleen tuntiin vaikka kello soi. Torstaina yleensä oon viikosta niin uupunu, ettei aamukahvikaan pelasta ja koomaan koko päivän. Tarvin oikeesti unta 9-10 tuntia ja se toteutuu vain kahtena päivänä viikossa. Tää on kyl varmaan tuttu ilmiö jokaiselle.

Mun oma keho on mun ainoaa omaisuus joka ikuisesti kulkee mukana. Enkä todellakaan oo hoitanu sitä suositusten mukaan. Ja en oo edes pahin tapaus. Oon kuitenki päättäny muuttaa itseäni pienin askelin. Ei tästä muuten tuu mitään. Täyskäännökset on aina herkästi tuhoon tuomittuja. Mutta pieni palanen kerrallaan, ihminen voi uudelleenohjelmoida aivonsa paremmille tavoille. Viimeisen puolen vuoden ajan oo aika hyvin tässä jo onnistunut. Se tekee onnelliseksi, ku pysyy lujana ja näkee pystyvänsä asioihin.

Ja tässä ohella näköjään sattu mun kirotuin pahe. Päätin yllättää mieheni herkullisella omenapiiraalla, mut poltin sen uuniin, koska intohimoisesti vaahtosin mun säälittävästä elämästä. Olin vielä laittanu munakellon soimaan, mutten kuullu sitä koska luukutan jotain randomia indiemusaa niin kovalla etten kuule mitää. Ja meil vielä kotona opetettiin kunnioittamaan ruokaa, koska isovanhemmat on nähny nälkää sodan aikaan. Kirottu olkoon flow ruokaa laittaessa.

Eiköhän tämä riitä. Pitäkää hauskaa ja huolehtikaa temppelistänne!