Mulla on eräs aika erikoinen paljastus tehtävänä. En oo kertonut tästä kenellekään ja se vaivaa mua ihan hirveästi.

Kaikkihan tietää, että naiset tykkää lihaksikkaan timmeistä miehistä. Niin mäki, mutta useimmat naiset ei sano sitä ääneen omalle miehelleen. Tai asia kuitenkin jollain tavalla sivuutetaan.

Mun mies on ollu aiemmin ylipainoinen, siis ennen ku me edes tavattiin. Yllättäen se kuitenki laihtui kymmeniä kiloja tullen hoikaksi, ilman valtavia ponnisteluja. Sitten ku me tavattiin niin se oli hoikka ja komea. Ainoastaan pikkuruinen vararengas vyötäröllä, jollainen on lähes kaikilla normaalipainoisilla ihmisillä. Eikä se mua pahemmin häirinny.

Ehkä vuoden seurustelun jälkeen oli vähän hölmössä mielentilassa. Olin saanut aivotärähdyksen. Sain pääni lyöneenä tyhmän idean. Kuitenki se on niin älyttömän seksikästä, ku miehellä on näkyvät vatsalihakset. Sanoin mun miehelle, että sillä on pömppömaha ja sen pitäis pikkasen laihduttaa vielä.

Se oli kova isku, koska kulta oli jo laihtunu ison kasan ja ajatteli olevansa todella komea ensimmäistä kertaa vuosiin. Se sattui erityisen paljon, kun oma rakas sen sanoi. Kaatoi ämpärillisen suolaa märkiviin haavoihin.

En huomannut mitään moneen kuukauteen. Kuitenkin sipsit ei enää kadonnu kaapista. Ja näin mieheni nassuttavan purkillisia raejuustoa tai pelkkiä keitettyjä kananmunia evääksi. Ja ankaraa treeniä, juoksulenkkejä. Ajattelin, että hyvä tämä on terveellistä, ei syytä huoleen. Tai toisinaan naureskellen sanoin hänelle, että mikä karppaaja susta on oikein tullu?

Kaikki nykyiset vaatteet oli alkanu käydä miehelle pieniksi. Ja seksikkäät vatsalihakset oli ilmestyny ainaki treenin jälkeen näkyville. Ja kehuin miten komea mun mies onkaan. Sitten vielä treenin ansiosta huomasin kuinka vatsalihakset kasvoi ja tuli entistä paremmin esille.

Hiljalleen aloin kuitenkin ihmetellä, mistä tämä kaikki johtui. Oliko se todella mun sanoista?

Mun toive oli toteutettu. Mun mies on niin hullu, että tekee vaikka mitä mun eteen. Silti en ole onnellinen, tiedän kuinka hän rakastaa hyvää ruokaa ja kärsii nälkää. Oon huomannut kuinka väsynyt hän on.

Me ollaan keskusteltu asiasta ja oon koettanu saada tuollaisen hoikkuuden ihailun vähenemään. Mun mies on nyt tosi hoikka, alipainon rajalla, hänellä huono ryhti ja hiukan heikot käsilihakset. Musta tuntuu, että oon aiheuttanut jonkinasteisen kehonkuvan vääristymän mun omalle rakkaalle.

Oon koettanut sanoa, että: "Saat syödä hyvin. Ei sun tartte olla noin hoikka."

Mutta ei se auttanut. Kun tuo asia iskostui mun miehen päähän aivan hiljattain, niin hän sai selville olevansa liian kukkakeppi mun mielessä. Nyt mies joka ennen vihas salitreeniä, menee salille oman rakkaansa vuoksi. Ja hän sanoo, ettei paluuta ole vaan tahtoo olla täydellinen mulle. Hän sanoo, että on nyt oivaltanut ainoan heikkoutensa eikä paluuta takaisin ole. Ei enää pömppömahaa.

Ikinä mä en oo mitään muuta asiaa halunnut mun miehessä muuttaa. Ja nyt se hullu todella tekee niin kuin mä salaa toivoin. Ja silti tunnen ettei kumpikaan meistä oo aidosti onnellinen tuon asian takia. Mä en tiedä mitä voisin tehdä.

Oon kai kasvattamassa jotain täydellistä adonista. Sanoohan ihmiset jo muutenki, että mun mies näyttää eräältä tunnetulta filmitähdeltä.  Baaris olles naiset jo koettavat sitä iskeä vaikka sormus killuu nimettömäs. Kohta varmaan rannallaki naisten kuolavöyry uhkaa nostaa veden pinnan jonnekki napapiirille.

Mut siis tosi asia on, ettei tää nyt oo oikein. Enkä tiedä mitä mä voisin tehdä. En voi enää kiistää, sitä että tykkään hyväkroppaisista miehistä. Kaks hullua yhdessä on aiheuttanu tämän. Mutta mähän tässä enemmän väärässä oon.

Mikä oikein neuvoksi?